Onpas taas aikaa livahtanut kulua viime kirjoittelusta. On kyllä touhuakin ollut ihan kiitettävästi, töissä ja sitten muuttoasioiden tiimoilta.
Elikkäs kuten jo otsikosta voisi päätellä Lillin ruokavalio on ollut viimeaikoina hieman etten sanoisi kummallinen. Minun hieno näytelmöintikoirani päätti sitten pyydystää itselleen välipalaa erään tuttumme pihamaalta. Huomasin kauempaa Lillin jahtaavan jotain ajattelin vain että se olevinaan taas leikkii jälkikoiraa, mutta hetken päästä neiti tökkäsikin päättäväisesti kuononsa maahan. Näytti siltä kun se söisi jotain karjaisin sille sitten että mitä ihmettä se touhuaa. Menin lähemmäski ja katoin suuhun ja siellähän ne hiiren takajalat ja häntä ja pullea takamus olivatkin. Hiiriparan kuono olikin sitten jo menossa kohti Lillin tyjyyttä huutavaan vatsaan. Enpä siinä enää sitten ehtinyt kaivaa hiirtä ulos vaan neiti karkasi minulta sen siliän tien ja nielaisi hiiren kiirellä kokonaisena... Huh huh! Siihen loppuikin sen iltainen maatilamatkailu :) Ajattelin että mukavaa kun koira alkaa ripuloida moisesta, mutta kissan viikset. Ei edesmaha mennyt sekaisin joten taisi olla suurtakin herkkua. Koira raukka luulee olevansa kissa. Nooh minkäs teet kun on vahvasti riistavietillä varastettu kissa.. (eikun siis koira).
Nyt sitten ollaankin Lillin kanssa lomailtu viikko ja ajtkoa on luvassa. Perjantaina pyörähdin ilman koiraa sattuneesta syystä) Sawo showssa katselemassa cockerikehän ja kiertelemässä kojuja ja muutamia muita kehiä. Mukaan mutavellin ja likaisetn ja märkien vaatteiden lisäksi tarttu iiiiso säkillinen Lillin lemppariluita joilla nyt pärjäilläänkin taa hetki sekä myös uusi hoitoaine. Vaikka se kallis olikin päätin testata sitä heti lauantaina ja kiitos Karon suositusten Lillin turkki on nyt aivan ihana. Laskeutuu kauniisti, on pehmeä ja KIILTÄÄ. en koskaan kyllä kajoa turkkiin muilla aineilla :) Edelliseen verrattuna eron huomasi jo pesuhetkellä...Naureskelin vain että ei edes kaikki omatkaan hiustenhoitotökötit maksa yhteensä niin paljon kuin koiran. Mutta mitäpä sitä ei tekisi noiden hauvojen hyväksi.
Tänään käytiinkin sitten keräilemässä talven varalle mustikoita. Lilli oli aivan innoissaan päästessään vapaaksi metsään juoksemaan ja syömään sammalta ja käpyjä. Niin ja tietenkin syömään mustikoita. Niin ja tietenkään niitä mustikoita ei voi itse syödä varvuista vaan paras mahdollinen tapa syödä niitä on sanko johon ne on jo kivasti valmiiksi kerätty ja ilman roskia. Eihän se tietenkään ole kivaa saada oksia suuhunsa. Nooh tämän reissun jälkeen Lillin rautamaha onkin täynnä käpyjä, mustikoita ja keppejä. Jota se innolla alkoi jykertää kun niitä sille heittelin :D Että tämmöisiä metsäreissuja meillä...
Koulua odotellaan jo innolla tai ainakin minä odotan. Lilli ei ehkä varmaankaan niin kun tietää jäävänsä yksin päiviksi. Mutta minkäs teet.
